Nietzsche, Epäjumalten hämärä eli miten vasaralla filosofoidaan

Epäjumalten hämärää on pidetty erittäin saksalaisvastaisena teoksena – eikä aivan syyttä. Nietzsche pyrki tietoisesti ärsyttämään ja Epäjumalten hämärä oli ”suuri sodanjulistus”. Hänen lopullisena tarkoituksenaan oli kuitenkin saksalaisten henkinen kasvattaminen.Nietzsche itse kehotti aloittamaan teostensa lukemisen juuri Epäjumalten hämärästä selittäen, että se sisälsi hänen filosofiansa pähkinänkuoressa. Nietzschen myöhäisfilosofiaa on mahdoton ymmärtää ilman tätä teosta. Epäjumalten hämärä koputtelee psykologin vasarallaan valtavaa määrää filosofisia kysymyksiä. Teoksen alkuperäiseksi nimeksi Nietzsche kaavaili Psykologin joutilaisuutta. Nietzschen ystävä ja sihteeri Peter Gast kirjoitti tällöin filosofille: ”Voi, minä pyydän, jos vain epäpätevä ihminen saa pyytää: loistokkaampi, komeampi nimi!” Pyyntö toteutui; Nietzsche itse myönsi uuden nimen olevan ilkeys Wagneria kohtaan (parodia Nibelungin sormus -oopperan viimeisestä osasta Jumalten hämärä, Götterdämmerung). Alaotsikossa esiintyvä ”vasara” ymmärretään usein väärin: esipuheessa ilmoitetaan sen olevan ääniraudan korvike, jolla koputellaan eri epäjumalia (tähänastisia korkeimpia arvoja) ja kuunnellaan, miten onttoja ne ovat.