Aho, Hongan kolokuttelijat – savonmurteisia pakinoita ja runoja

Eräs merkittävä olemuspuoli minussa lienee savolaisuus, jonka olen perinyt edesmenneiltä vanhemmiltani. Muun muassa äidilläni oli tapana sanoa: ”Itekuhhii tiällä tyylillään kirnuaa. Yhen piä nyökkässöö ja toesella pylly pylykkäsöö.” Kirjassa hongankolokuttelijat keittelen muun muassa savolaista novellia. Näen ollen novelli suattaa olla sammoo, kun tulinen pottu, jota yrittää nieleksiä iliman maetoo, taekka jottae muuta kurkun kostuketta. Kun nyt tuohon syönti- ja keettoasiaan mäntiin, niin sanon, että yks talloosopettaja palakkas minut vellin keettoon. Kun kysäsin siltä, että mittee keetetään, se hetpaekalla sano:– No velli tietennii.Minä oon tottunna syömään, vaekka minkälaesta pöperöö, hyvvee ja vieläe parempata. Kaekkeen parraen ruoka tuil, kun keettelin klisseesoppoo, jossa oel hengenravintoo enempi, kun ruumiin. Nyt, jotennii tuntuu, että keetosta suattaa tulla jottae liemen Iöpräkettä.