Lukkari, Onnenpoika – Lihkkosalmmái

Kertomus miehestä, joka on mielestään pystynyt pitämään kiinnimiehuudestaan, vaikka jokainen nainen hänen ympärillään on olluthänelle sekä koetinkivi että valtava uhka.Miehen oma äiti on kuohinnut poikansa, jotta hän pysyisi kotonahuolehtimassa vanhemmistaan. Hänen sisarensakin ovat yrittäneetsotkeutua hänen elämäänsä kaikin tavoin ja moittineet häntä tyhjästä.Heidän vuokseen mies on joutunut elämään omaa elämäänsätavallaan salaa. Hänen kasvattitätinsäkin ovat vain kylväneet kilvanhiekkaa hänen potkukelkkansa jalasten alle.Vaikka miestä onkin koeteltu yhtä ankarasti kuin Jeesus Nasaretilaistaja vaikka hän on joutunut kulkemaan palavilla hiilillä ja tulenläpi, hän on säilyttänyt oman arvonsa, ei vain ihmisenä vaan myösmiehenä. Hän on myös säilyttänyt iloisen mielen ja myönteisenasenteen elämään. Niinpä hän kutsuukin itseään Onnenpojaksi.Muitalus albmá birra gii iežas mielas lea nagodan seaillutitalmmáivuođas, vaikke juohke nissonolmmoš su birrasisleamašan sutnje geahččalussan ja issoras áittan.Albmá iežas eadni lea bártnis gáskán vai bisošii ruovttus jadivššošii vánhemiiddis. Su oappátge leat geahččalan juohkeláhkai su eallima moivet ja leat issorasat bealkkitan su juohkedušši ášši geažil. Son lea iežas mielas dego suoli eallán iežaseallima oappáidis dihtii. Biebmogoaskkit leat maiddái duššesádduid gilván su spárkka jálásiid vuollái.Vaikke son leage geahččaluvvon seamma čiekŋalet go JesusNasarealaš, ja vaikke son lea ferten lávkut báhkka hilaid badjelja mannat dolaid čađa, de liikká son lea seaillutan iežas árvvus,ii dušše olmmožin, muhto maiddái almmáiolmmožin. Ja sonlea seaillutan alddis ilu ja positiivvalaš oainnu eallimii. Daningohčodage son iežas Lihkkošalmmájin.