Kattilakoski, Hopeakyyneleet – Autofiktiivinen monologi: runollinen teos

Teos kertoo runoina ja runonomaisesti naisen elämänkulkua lapsuudesta traagisiin käänteisiin ja sen seurauksiin. Elämän kantavina teemoina ovat syvä äidinrakkaus, konkreettinen arkielämä ja taiteellinen persoonallisuus. Pelastajina toimivat terapeuttinen taide ja haaveileva rakkaus. Kirja sisältää myös kuvia ja piirroksia, mitkä toimivat siirtyminä tuleviin tapahtumiin.”Taisin se olla minä punaisen ilta-auringon alla, rauhallisen meren horisontin yläpuolella. Kuulin, että joku meni ohimennen ohitseni hiljaa eteenpäin omaa kohtaloaan, hän eteni hitaasti vilkuttamatta minulle. Minun oloni oli vastaavasti kuten kukkiva veri olisi suonissani uinut, kehoni innoissaan merenä unohtanut itsensä, lempeiden aaltojen keinuttaessa rannalle.”Aiemmin julkaistut teoksetJalat jäätyneinä kenkinä, Mediapinta 2019Kulkee pienten tähtien seassa, Mediapinta 2017Alaston sulaton, Sanasato 2015Saatettu kuiskata, Vihreä Kettu 2014Elämä on oikea paikka tavata, Vihreä Kettu 2013Linnunsilmätaivas, Vihreä Kettu 2012Pilviin takaovista, Pilot Kustannus 2007