Foucault, Seksuaalisuuden historia – Tiedontahto, nautintojen käyttö, huoli itsestä

Seksuaalisuuden historiassa Michel Foucault (1926-1984) jäljittää ”seksuaalisuuden” syntyä selvittämällä, kuinka siitä moderneissa länsimaissa tuli erillinen kokemus. Lähtökohtana on kysymys, miksi sukupuolinen käyttäytyminen sekä siihen liittyvät teot ja erilaiset nautinnot ovat tulleet moraalisen pohdiskelun kohteiksi. Ensimmäinen osa Tiedontahto on esitys haluavan ihmisen genealogiasta ja seksuaalisuuden muodostumisesta diskurssiksi. Toisessa ja kolmannessa osassa selvitetään tapaa, jolla sukupuolisuutta on pohdittu klassisessa ajattelussa. Nautintojen käyttö tarkastelee sukupuolisuuteen liittyviä moraalisia arvoja ja valintoja antiikin Kreikassa. Huoli itsestä tarkastelee sitä, miten sukupuolisuuden pohdiskelu myöhemmin keskittyi yhä enemmän omaan itseen ja itsestä huolehtimiseen. Foucault kysyy, kuinka ihminen on pyrkinyt rakentamaan itsestään oman elämänsä moraalisubjektin ja laatimaan olemassaololleen tyyliopin. Samalla tutkitaan, miten seksuaalisuus vaikuttaa ihmisen käsitykseen omasta itsestään ja eettisestä päämäärästään. ”Syntyi kokonainen pieni kansa, joka tietyistä yhtäläisyyksistä huolimatta poikkesi entisaikojen irstailijoista. 1700-luvun lopulta meidän vuosisadallemme nämä ihmiset liikkuivat yhteiskunnan rajamailla, joskus lain takaa-ajamina ja joskus eivät, usein vankiloihin suljettuina mutta eivät aina, ehkä sairaina, mutta ainakin oudon, pahennusta herättävän ja myös paheeksi tai rikokseksi kutsutun sairauden uhreina: liian varhain aikuistuneet lapset, varhaiskypsät tytöt, itseään etsivät koululaiset, epäilyttävät palvelijat ja kasvattajat, julmat tai maaniset aviomiehet, yksinäiset keräilijät, outoja päähänpistoja saavat kulkijat. Heidät vietiin yhä uudestaan kasvatuslaitoksiin, kurinpitolautakuntien eteen, vankisiirtoloihin, oikeusistuimiin ja hoitoloihin; he toivat lääkärin eteen häpeälliset tekonsa ja tuomarien eteen sairautensa.” – Tiedontahto ”Kreikkalaiset eivät asettaneet omaan sukupuoleen ja vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvaa rakkautta vastakkain, toinen toisensa poissulkevaksi valinnaksi ja kahdeksi täysin erilliseksi käyttäytymismalliksi. Rajanveto ei perustunut saman tai eri sukupuolen rakastamiselle. Se, mikä erotti kohtuullisuutta harjoittavan ja itsensä hallitsevan miehen nautintojen valtaan hillittömästi heittäytyvästä miehestä, oli moraalisesti paljon tärkeämpi kysymys kuin se, mikä nautintokategoria olisi mahdollisesti suositeltavin. Tapojen höltymisestä oli kyse, jos joku ei voinut vastustaa sen enempää naisia kuin poikiakaan, mutta kumpikaan näistä ei sinänsä ollut toista vakavampi rike.” – Nautintojen käyttö