Yliaska, Tehokkuuden toiveuni – uuden julkisjohtamisen historia Suomessa 1970-luvulta 1990-luvulle

1970-luvun öljykriisi pysäytti kaikki teollisuusmaat. Kriisin myötä talouspolitiikan perusperiaatteet asetettiin suurennuslasin alle ja julkisen sektorin roolia ryhdyttiin uudelleenarvioimaan. Suomessakin öljykriisin myötä noussut työttömyys säikäytti poliittisen eliitin. Presidentti Kekkonen kutsui tilannetta ”hätätilaksi” ja pääministeri Kalevi Sorsa kutsui koolle suomalaisen poliittisen ja taloudellisen eliitin pohtimaan konsensusta, jolla Suomi selviäisi informaatioyhteiskunnan synnyttämästä rakennemuutoksesta. Murros vaati kaikilta puolueilta uutta linjanvetoa suhteessa yhteiskunnan rakenteisiin ja politiikan suuntaan. Useat tuolloin hahmotellut uudistukset toteutettiin 1980-luvulla ja viimeistään 1990-luvun laman aiheuttaman sokin myötä.Olennainen osa tätä murrosta oli julkisen sektorin markkinaistaminen, joka löi hyökyaallon lailla läpi teollisuusmaiden 1980- ja 1990-luvuilla. Kilpailuttamisen, yksityistämisen ja tulosjohtamisen luvattiin tehostavan julkista sektoria ja ohjaavan kriisiytyneen hyvinvointivaltion ulos suunnitelmatalouden ja byrokratian umpikujasta. Suomi halusi ja toimi kaiken aikaa uudistusten aallonharjalla. Miten markkinaistamisen muoti tuli Suomeen ja kuinka se perusteltiin? Millainen oli uusi valtio, jonka piti korjata hyvinvointivaltion ongelmat? Mihin toimiin Suomessa ryhdyttiin ja mitkä olivat niiden tavoitteet? Toteutuivatko markkinamiesten lupaukset vai jäikö käteen musta pekka ja entistä tunkkaisempi byrokratia?