Suvanto, Klopit on poikia – Mitä puuhailimme 1950-1960

Kuvaus suuren ikäluokan elämästämaaseudulla,1950…1960 välisenä ajanjaksona. Mitään ei ollut valmiina, vaan mitä halusimme, se ,”värkättiin”yhdessä. Siinä samalla kehittyi elämisentaitoja kasvattaen kloppisakin yhteenkuuluvuutta. Sodasta selvinneet isät jaheidän pojat, kisailivat ja tekivätyhteisiä retkiä lähialueelle kulkuneuvoinaan polkupyörä, traktori tai kuorma-auto. Työtä arvostettiin ja vaadittiin ”luterilainen” asenne työn tekemiseen. Koti, uskonto ja Isänmaa olivat arvostettuja poikien keskuudessa. Kuitenkaan emme olleet mitään pyhimyksiä, sillä joskus joukossa tyhmyys tiivistyy ja tehdään joitain ”kolttosia”. Lopussa luettelomainen yhteenveto mihin kloppisakinyksilöiden elämäntehtävät ovat asettuneet.