Pekonen, Puhe eduskunnassa

Julkisuudessa ja kansalaisten keskuudessa on varsin yleinen käsitys, että eduskunta on pelkän tyhjän ja turhan puhumisen paikka. Tuomio on huolestuttava, jos sitä vertaa edustuksellisen demokratian klassikoiden näkemyksiin. John Stuart Mill totesi jo 1860-luvulla, että edustuksellisten elinten viholliset luonnehtivat niitä pelkän ja tyhjän puhumisen paikoiksi. Millin mielestä tällainen johtopäätös on kuitenkin aivan väärä, tai jos väite pitää paikkansa, niin silloin edustuksellisen demokratian ja parlamentarismin tila on huolestuttava. Millin mielestä puhe on parlamentin tärkein tehtävä. Parlamentin ja parlamentaarikoiden aseman parhaana mittarina voidaan Millin mielestä pitää sitä, pidetäänkö kansakunnan kannalta tärkeimmät poliittiset puheet parlamentissa vai jossakin muualla. Kysymys puheen merkityksestä eduskunnassa on edelleen tärkeä solmukohta, josta voidaan tarkastella monia ajankohtaisia kysymyksiä, kuten eduskunnan merkitystä poliittisessa järjestelmässä, kansanedustajien arvostusta julkisuudessa ja kansalaisten keskuudessa sekä tätä kautta koko edustuksellisen demokratian tilaa. Teoksessa arvioidaan eduskuntapuheen merkitystä eduskunnan näkökulmasta siellä tehtyjen haastatteluiden perusteella. Haastattelut paljastavat mielenkiintoisia jännitteitä puheen merkitystä koskevien tulkintojen välillä. Usein toistetun itsestään selvyyden mukaan ”edustajan työ on puhumalla vaikuttamista”. Erot puhumalla vaikuttamisen suhteen koskevat sitä, missä, kenelle ja miten kannattaa puhua.