Kähkönen, Aleksanteri I:n suuri löytö

Pentti Kähkösen teos Venäjän keisari Aleksanteri I:stä, Suomen suuriruhtinaastaosoittaa, kuinka Aleksanteri I erityisesti arvosti Suomen kansaa ja kuinka Suomi olihänen edistyksellisten reformiensa kokeilukenttä. Kirja sisältää myös osaksi ennensuomeksi julkaisematonta aineistoa Venäjän uskonnollisen keisarin elämänvaiheista. Aleksanteri I, joka oli Venäjän ortodoksikirkon jäsen, kävi hengellisiä keskusteluja monien eri kristillisiin hengellisiin liikkeisiin kuuluvien henkilöiden kanssa. Baltiansaksalainen paronitar von Krüdener ja sveitsiläinen jumaluusoppinut Henri-Louis Empaytaz, jotka liikkuivat herrnhutilaisen veljesseurakunnan mukana,vaikuttivat syvällisesti keisarin hengelliseen heräämiseen ja kääntymiseen. Julianevon Krüdener oli kirjeenvaihdossa Keisarinna Jelizaveta Aleksejevnan hovineidonRoxana Sturdzan kanssa. Useat keisarinnan hovineidoista olivat pietistejä. KeisariAleksanteri I:n kuolemaan liittyvät seikat ovat herättäneet kiinnostusta lähes 200vuoden ajan. Joulukuun 1. päivänä 2025 tulee kuluneeksi 200 vuotta Aleksanteri I:n kuoleman virallisesta ajankohdasta. Taganrogissa paikalla olleiden ristiriitaisethavainnot Aleksanterin sairausajan viimeisistä hetkistä ja keisarin menehtymisenjälkeiset tapahtumat ovat synnyttäneet huhuja Aleksanteri I:n lavastetustakuolemasta. Aleksanteri I:n sarkofagi avattiin keisari Aleksanterin II aikana 1866 jabolševikkien aikana 1921. Hauta oli tyhjä. Väitettiin, että Aleksanteri I olisi ottanutkäyttöönsä salanimen Fjodor Kuzmitš ja elänyt sitten Tomskin alueella Siperiassakuolemaansa, vuoteen 1864 asti.