Helenius, Pitkä etappi – Neuvosto-Venäjän vieraana 1932-1956

Pitkä Etappi on koskettava tosikertomus oululaisen Pyykön perheen kohtalosta ja matkasta itäisessä naapurimaassamme. Kesällä 1932 Fanni ja Allan Pyykkö lapsineen päättivät lähteä katsomaan millaista olisi elämä itärajan takana Neuvostoliitossa. Niin moni tuttu ja sukulainen oli jo lähtenyt, ja kirjoittanutkin kuinka hyvin asiat rajan takana työläisten paratiisissa ovat.Stalinin ajan Neuvostoliitto ei enää ottanutkaan tulijoita vastaan avosylin, vaan näytti heti pimeämmän puolensa. Rajan ylitystä seurasivat kuulustelut, koko perheen vangitseminen ja kuljetukset leireille. Kun perheellä oli kaksi pientä lasta mukanaan kaukana rajan takana, oli perheen hylättävä toiveet paluusta kotimaahan. Raskas taival oli kuljettava loppuun saakka.Etapiksi sanottiin vankien siirtämistä vankileiriltä toiselle. Etappien mukana kulki Pyykköjen niin kuin tuhansien muidenkin suomalaisten tie vankileiriltä ja vapailta työmailta toiselle, aina kaukaisiin Siperian kaupunkeihin saakka.Punainen luuta lakaisi tehokkaasti, eikä Stalinin ajan puhdistuksilta ollut turvassa kukaan, ei myöskään Pyykön perhe lapsineen. Kohta perhe joutuikin erilleen vangitsemisten ja näytösoikeudenkäyntien seuratessa toistaan. Fanni taisteli oikeuksiensa puolesta vankilassa jopa menemällä nälkälakkoon, mutta sekään ei estänyt häntä saamasta pitkää vankeustuomiota. Perhe oli menettänyt yhteyden toisiinsa molempien vanhempien joutuessa vankilaan. Huoli lasten kohtalosta oli muodostua ylitsepääsemättömäksi, mutta vankitoveriensa ja tahdonvoimansa avulla Fanni Pyykkö säilytti elämänhalunsa ja voimansaPitkä Etappi Neuvosto-Venäjän vieraana 1932-56 on muistelmateos, jossa Ruukista alunperin lähtöisin oleva Fanni Helenius (ent. Pyykkö) harvinaisen eloisasti ja mukaansatempaavasti kertoo järkyttävistä vaiheistaan suuren myllerryksen keskellä. Kirjoittaja muistaa tapahtumat tarkasti ja kuvaa erilaisten ihmisten käyttäytymistä noissa oloissa terävästi. Kaikki yrittivät selviytyä, mutta osa yritti sitä muiden kustannuksella, huomaten kuitenkin pian, että kukaan ei ole turvassa.