Glödstaf, Suvinen satu – Kuinka se tehtiin, kuinka se menetettiin ja kuinka se pelastettiin

Erkki Karun vuonna 1925 ohjaama Suvinen satu oli pitkään musta piste maamme mykkäelokuvakartalla. Vuonna 1972 aloitetut kotimaisten nitraattielokuvien pelastamistyöt eivät tavoittaneet Suvista satua ajoissa, joten jo ennestäänkin huonokuntoinen kopio ehti monilta osin tuhoutua ennen kuin se saatiin talteen jälkipolvien varalle. Niinpä Suvinen satu jäi vuosien ajan pimentoon: vaatimattomasti menestyneen salonkikomedian huono saavutettavuus on vain kasvattanut elokuvan mainetta alan harrastajien parissa. ”Saviseksi sudiksi” jo tekovaiheessa ristittyä elokuvaa on aina pidetty aikakautensa pahimpana ohilyöntinä, teoksena, jonka tekijät arvioivat katsojien ja kriitikoiden maun täydellisesti väärin.Suvisen sadun uusi tuleminen tapahtui vuonna 2019 valmistuneen rekonstruktion myötä. Vaikka elokuvaa ei pysty enää täydellisesti pelastamaan, se on saatu muokattua valokuvien ja selittävien välitekstien avulla esityskelpoiseen kuntoon. Tänä päivänä Suvinen satu on taas elokuvaharrastajien ulottuvilla ja hyvä niin, sillä kyseessä on mainettaan parempi kokonaisuus. Se sai uusintaensi-iltansa Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla 31.8.2019.Elokuvan päärekonstruoijana toiminut Kari Glödstaf (s. 1974) kertoo tässä kirjasessa unelmiensa projektista eri vaiheineen. Mukana on myös harvinaisia valokuvia ja elokuvan alkuperäiskirjoitus kokonaisuudessaan.